Keinotekoinen järjestely ulosotossa

Ulosotto-opas · 2026

Velkojen erääntyessä osa velallisista yrittää siirtää omaisuuttaan velkojien ulottumattomiin. Keinotekoinen järjestely ulosotossa tarkoittaa tilannetta, jossa omaisuus on muodollisesti merkitty toisen nimiin, mutta velallinen käyttää siihen yhä todellista omistajan määräysvaltaa. Tässä oppaassa käydään läpi, milloin tällainen järjestely voidaan sivuuttaa, miten omaisuus peräytetään takaisinsaannilla ja mitä seurauksia piilottelusta voi olla.

Keinotekoinen järjestely ulosotossa – mitä se tarkoittaa?

Keinotekoinen järjestely ulosotossa tarkoittaa varallisuusjärjestelyä, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. Käytännössä omaisuus on merkitty esimerkiksi sukulaisen tai yhtiön nimiin, mutta velallinen käyttää siihen yhä omistajalle kuuluvaa määräysvaltaa. Asiasta säädetään ulosottokaaren 4 luvun 14 §:ssä, ja se on alun perin ulosotto-oikeudellinen säännös, joka on myöhemmin omaksuttu myös konkurssilakiin.

Ulosottomies ei ota kantaa siihen, onko tehty järjestely muodollisesti pätevä tai laillinen. Ratkaisevaa on, vastaako oikeudellinen muoto todellisuudessa vallitsevaa asiaintilaa. Jos sivullisen muodollinen omistus on tosiasiassa vain näennäinen, omaisuus voidaan ulosmitata velallisen omaisuutena, vaikka se on nimellisesti jonkun toisen nimissä. Omaisuutta nimellisesti hallitseva sivullinen voi olla luonnollinen henkilö, tai järjestelyssä voidaan käyttää hyväksi erimuotoisia yhtiöitä.

Milloin keinotekoinen järjestely ulosotossa voidaan sivuuttaa?

Keinotekoinen järjestely ulosotossa voidaan sivuuttaa vain, kun kolme edellytystä täyttyy yhtä aikaa. Korkein oikeus on täsmentänyt soveltamista muun muassa ratkaisuissa KKO:2012:7 ja KKO:2020:82.

1. Toissijaisuusedellytys: sivuuttaminen on mahdollista vain, jos velkojan saatavaa ei saada perittyä velallisen muusta, riidattomasti hänelle kuuluvasta omaisuudesta.
2. Keinotekoisuusedellytys: järjestelyn oikeudellinen muoto ei vastaa asian tosiasiallista luonnetta tai tarkoitusta, kun otetaan huomioon velallisen käytettävissä oleva omistajan määräysvaltaan verrattava valta, omistajan toimiin verrattavat toimet sekä järjestelystä saadut edut.
3. Välttelyedellytys: oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa.

Arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, kenellä on todellinen määräysvalta, kuka päättää investoinneista, kuka käyttää omaisuutta ja saa siitä hyödyn sekä kuka kantaa riskin. Sivullisella on kuitenkin alennettu näyttökynnys: jos hän saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan, ulosmittausta ei saa toimittaa. Päätös keinotekoisen järjestelyn sivuuttamisesta kuuluu kihlakunnanvoudin toimivaltaan, ja siitä on mahdollista valittaa ulosottovalituksella käräjäoikeuteen.

Omaisuuden piilottaminen ulosotto – yleisimmät keinot

Omaisuuden piilottaminen ulosotto -tilanteissa tapahtuu monella eri tavalla. Tavallisia keinoja ovat muun muassa:

• omaisuuden merkitseminen puolison, lapsen tai muun sukulaisen nimiin
• varojen ohjaaminen velallisen tosiasiallisesti hallitsemaan yhtiöön eli niin kutsutun bulvaanin käyttö
• näennäiskaupat, joissa omistus siirtyy paperilla mutta käyttö ja hyöty jäävät velalliselle
• varojen pitäminen käteisenä tai vaikeasti jäljitettävissä kohteissa

Omaisuuden piilottaminen ulosotto -tarkoituksessa ei kuitenkaan poista ulosottomiehen oikeutta selvittää järjestelyn todellinen luonne. Ulosottoselvityksessä velallisen tietojenantovelvollisuus on laaja, eikä hän saa salata tietoja tai antaa totuudenvastaisia lausumia. Mitä lähempänä velkojen syntyaikaa ja velkaantumisen alkua järjestely on tehty, sitä todennäköisemmin se herättää epäilyn ulosoton välttelystä.

Omaisuuden siirtäminen ulosotto – sukulaiset ja yhtiöt

Omaisuuden siirtäminen ulosotto -tarkoituksessa lähipiirille on yksi yleisimmistä keinotekoisen järjestelyn muodoista. Tyypillisiä esimerkkejä ovat asunnon myynti alihintaan puolisolle, omaisuuden lahjoittaminen lapselle juuri ennen velkojen erääntymistä tai varojen siirtäminen velallisen omistamaan osakeyhtiöön.

Omaisuuden siirtäminen ulosotto -tilanteessa voidaan arvioida kahta eri reittiä: joko keinotekoisena järjestelynä, jonka ulosottomies sivuuttaa, tai takaisinsaantiperusteena, jolloin velkoja peräyttää siirron kanteella. Olennaista on, että siirto on tehty velkojien vahingoksi ja että velallinen on ollut maksukyvytön tai tullut sellaiseksi siirron myötä.

Takaisinsaantikanne ulosotto – velkojan keino peräyttää

Takaisinsaantikanne ulosotto -menettelyssä tarkoittaa kannetta, jolla velkojien vahingoksi tehty oikeustoimi peräytetään eli palautetaan velkojien ulottuville. Ulosottokaaren 3 luvun 84–89 §:ssä viitataan takaisinsaantiperusteiden osalta takaisinsaannista konkurssipesään annettuun lakiin (758/1991). Jos oikeustoimi peräytyy, velalliselta saatu omaisuus on palautettava tai sen arvo korvattava.

Takaisinsaantikanne ulosotto -tilanteessa nostetaan käräjäoikeudessa, ja sen voi panna vireille ulosoton hakija eli velkoja, kun ulosottoasia on tullut vireille. Vaihtoehtoisesti hakija voi esittää takaisinsaantiväitteen täytäntöönpanoriidan tai ulosottovalituksen yhteydessä. Niin sanottu kriittinen aika eli ajanjakso, jolta oikeustoimi voi peräytyä, vaihtelee: yleisen takaisinsaantiperusteen kriittinen aika on viisi vuotta, kun taas erityisillä perusteilla, kuten lahjalla tai annetulla vakuudella, aika on lyhyempi.

Takaisinsaannille on siten sekä yleinen että useita erityisiä perusteita. Erityisten perusteiden nojalla voidaan peräyttää esimerkiksi lähipiirille annettu lahja, poikkeuksellinen tai ennenaikainen velan maksu taikka myöhään annettu vakuus tietyn kriittisen ajan sisällä. Yleinen peruste kattaa laajemmin oikeustoimet, joilla omaisuutta on siirretty velkojien ulottuvilta tai joilla yhtä velkojaa on suosittu toisten vahingoksi velallisen ollessa maksukyvytön.

Pirstomiskielto ulosotto – omaisuutta ei pilkota tarpeettomasti

Pirstomiskielto ulosotto -sääntö (ulosottokaaren 4 luvun 18 §) liittyy siihen, miten omaisuus ulosmitataan ja myydään. Toiminnallista tai taloudellista kokonaisuutta muodostavaa omaisuutta ei pidä tarpeettomasti pirstoa, koska kokonaisuus tuottaa myynnissä yleensä paremman tuloksen ja pirstominen voi aiheuttaa velalliselle kohtuutonta haittaa.

Pirstomiskielto ulosotto -periaate suojaa siten sekä velkojan kertymää että velallista. Se on osa ulosmittauksen kohtuullisuus- ja suhteellisuusperiaatteita: täytäntöönpanolla ei saa aiheuttaa suurempaa haittaa kuin sen tarkoitus vaatii. Samalla logiikalla kuin keinotekoinen järjestely antaa ulosotolle mahdollisuuden tavoittaa velallisen todellinen varallisuus, pirstomiskielto ohjaa sitä, miten tuo varallisuus muutetaan rahaksi järkevänä kokonaisuutena.

Näin ulosottomies tutkii järjestelyt

Epäily keinotekoisesta järjestelystä syntyy usein, kun velkojat eivät saa suorituksia, vaikka velallisen elintaso viittaa varallisuuteen. Ulosottomies selvittää tilannetta ulosmittauskelpoista omaisuutta kartoittavassa ulosottoselvityksessä, jossa käydään läpi velallisen tulot, varat ja omaisuusjärjestelyt. Selvitykseen voidaan tarvittaessa noutaa velallinen, jos hän on pakoillut sitä.

Selvitystä varten ulosottomiehellä on oikeus saada tietoja pankeilta, rekistereistä ja muilta viranomaisilta. Jos näytön perusteella kyse on keinotekoisesta järjestelystä, kihlakunnanvouti tekee päätöksen sivuuttamisesta. Ennen ulosmittausta sekä velalliselle että sivulliselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Käytännössä sivuuttaminen on harvinaista ja edellyttää huolellista näyttöä, koska se puuttuu myös sivullisen muodolliseen omistusoikeuteen.

Seuraukset velalliselle ja sivulliselle

Kun järjestely sivuutetaan, omaisuus ulosmitataan velallisen omaisuutena ja muutetaan rahaksi velkojen suoritukseksi. Sivuuttaminen ei kuitenkaan ole arkipäiväistä, ja sen kynnys on käytännössä korkea – useimmissa tapauksissa riittää tavanomainen ulosmittaus velallisen omasta omaisuudesta.

Sivulliselle järjestely voi tarkoittaa, että hänen nimissään oleva omaisuus ulosmitataan – jollei hän pysty osoittamaan todellista oikeuttaan. Velalliselle puolestaan piilottelu voi johtaa rikosvastuuseen ja oikeudenkäyntikuluihin. Lisäksi takaisinsaanti voi ulottua vuosien taakse, jolloin jo aikoja sitten tehty siirto voi palautua velkojien ulottuville. Rehellinen tie, kuten maksusuunnitelma tai velkajärjestely, on lähes aina edullisempi vaihtoehto kuin omaisuuden kätkeminen.

Esimerkki: milloin kyse on keinotekoisesta järjestelystä?

Havainnollistetaan keinotekoinen järjestely ulosotossa yksinkertaisella esimerkillä. Velallisella on mittavia velkoja, ja juuri ennen ulosoton alkamista hän ”myy” omistusasuntonsa puolisolleen nimellisellä kauppahinnalla. Velallinen jää kuitenkin asumaan asuntoon, maksaa sen kaikki kulut ja päättää sen korjauksista kuten ennenkin.

Tällaisessa tilanteessa ulosottomies voi arvioida, ettei kaupan oikeudellinen muoto vastaa sen todellista luonnetta: puolison muodollinen omistus on näennäinen, ja velallinen käyttää asuntoon omistajan määräysvaltaa. Jos velkojan saatavaa ei saada muusta omaisuudesta ja järjestely on ilmeisesti tehty ulosoton välttämiseksi, asunto voidaan ulosmitata velallisen omaisuutena. Puoliso voisi estää tämän vain osoittamalla, että kauppa oli todellinen ja että hän tosiasiassa käyttää asuntoon omistajan valtaa.

Usein kysytyt kysymykset

Yhteenveto

Keinotekoinen järjestely ulosotossa on tilanne, jossa omaisuus on muodollisesti toisen nimissä mutta tosiasiassa velallisen määräysvallassa. Ulosottomies voi sivuuttaa tällaisen järjestelyn ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n nojalla, kun toissijaisuus-, keinotekoisuus- ja välttelyedellytys täyttyvät. Vaihtoehtoisesti velkoja voi peräyttää omaisuuden siirron takaisinsaantikanteella.

Käytännössä sivuuttamisen kynnys on korkea, ja velallisen kannattaa muistaa, että omaisuuden piilottaminen voi johtaa sekä omaisuuden menetykseen että rikosvastuuseen. Avoin yhteydenotto ulosottoon ja maksusuunnitelma on lähes aina järkevämpi ratkaisu kuin järjestelyt velkojien ulottumattomiin.