Uhkasakko ulosotto – teettämisuhka ja häätö

Ulosotto-opas · 2026

Ulosotto perii useimmiten rahaa, mutta osa velvoitteista on sellaisia, joita ei voi suoraan ulosmitata – ne edellyttävät, että velallinen tai joku muu tekee jotakin. Tällöin käyttöön tulee painostuskeino. Uhkasakko ulosotto -menettelyssä tarkoittaa ehdollista sakkoa, joka pannaan maksettavaksi vasta, jos velvoitetta ei täytetä. Tässä oppaassa käydään läpi, milloin ulosottomies asettaa uhkasakon, mitä teettämisuhka tarkoittaa ja miten näitä keinoja käytetään ulosottoselvityksessä ja häädössä. Samalla selviää, miksi uhkasakko ja varsinainen ulosmittaus eivät ole sama asia.

Uhkasakko ulosotto – mihin sitä käytetään?

Uhkasakko on ulosotossa painostuskeino, jolla velallinen tai sivullinen saadaan täyttämään velvollisuutensa. Uhkasakko on ehdollinen: se asetetaan tietyn velvoitteen tehosteeksi, mutta se tuomitaan maksettavaksi vasta, jos velvoitetta ei määräajassa noudateta. Pelkkä uhka riittää siis usein saamaan asian etenemään ilman, että sakkoa koskaan peritään. Tehokkuus perustuu nimenomaan uhkaan, ei itse maksuun.

Uhkasakkoa tarvitaan, koska kaikkia velvoitteita ei voi panna täytäntöön samalla tavalla kuin rahavelkaa. Rahasaatava ulosmitataan palkasta tai omaisuudesta, mutta esimerkiksi tietojen antamista tai jonkin teon suorittamista ei voi suoraan ulosmitata. Uhkasakko ulosotto -menettelyssä paikkaa juuri tätä aukkoa: se kohdistaa taloudellisen paineen siihen, joka on velvollinen toimimaan. Kun uhkasakko on lainvoimaisesti tuomittu maksettavaksi, siitä tulee tavallinen maksuvelvoite, joka voidaan periä ulosotossa kuten muutkin rahasaatavat.

Uhkasakko ulosottoselvityksessä

Uhkasakko ulosottoselvityksessä on yleisin tilanne, jossa ulosottomies turvautuu tähän keinoon. Ulosottoselvitys on tilaisuus, jossa velallista haastatellaan hänen tuloistaan, omaisuudestaan ja taloudellisesta asemastaan. Velallisen tietojenantovelvollisuus on laaja: hän ei saa salata tietoja eikä antaa totuudenvastaisia lausumia, ja kysymyksistä ja vastauksista pidetään pöytäkirjaa.

Jos velallinen ei anna tarpeellisia tietoja ulosottoselvityksessä, ulosottomies voi asettaa uhkasakon pakottaakseen velallisen myötävaikuttamaan. Uhkasakko ulosottoselvityksessä kytkeytyy siten suoraan tietojenantovelvollisuuteen, josta säädetään ulosottokaaren 3 luvussa. Selvitys ei myöskään saa olla kohtuuttoman pitkä: se saa kestää yhtäjaksoisesti enintään kuusi tuntia, eikä velallista saa uuvuttaa. Pöytäkirja on salassa pidettävä asiakirja. Se annetaan velalliselle tarkistettavaksi, ja allekirjoituksellaan velallinen vahvistaa antamiensa tietojen oikeellisuuden.

Teettämisuhka ulosotossa

Teettämisuhka ulosotossa liittyy niin sanottuun tekemisvelvoitteeseen eli ulosottoperusteeseen, jossa vastaaja velvoitetaan tekemään jotakin. Jos ulosottoperusteessa on asetettu teettämisuhka, vastaaja velvoitetaan tekemään toimi uhalla, että hakija voi sen vastaajan kustannuksella tehdä tai teettää. Käytännössä teettämisuhka pannaan täytäntöön niin, että ulosottomies antaa hakijalle luvan työn tekemiseen tai teettämiseen ja tarvittaessa virka-apua. Ulosottoperusteena voi olla esimerkiksi velvollisuus tehdä sovittu korjaus tai poistaa luvaton rakennelma.

Jos ulosottoperusteessa ei ole teettämisuhkaa, ulosottomiehen on ensin asetettava se, ja tätä ennen vastaajaa on kuultava, jollei kuuleminen tuntuvasti vaikeuta täytäntöönpanoa. Teettämisuhka ulosotossa edellyttää aina, että päätös annetaan vastaajalle todisteellisesti tiedoksi ja että noudattamiskehotuksessa kehotetaan tekemään toimi heti tai määräajassa. Teettämisuhka ulosotossa ei kuitenkaan sovi tilanteeseen, jossa vain vastaaja itse voi täyttää velvoitteen – silloin tehoste on uhkasakko.

Häätö uhkasakolla – onko se mahdollista?

Moni pohtii, voiko häätö tapahtua häätö uhkasakolla -periaatteella eli sakottamalla asukasta, kunnes hän muuttaa. Näin ei kuitenkaan yleensä toimita. Häätö eli velvoite muuttaa pois rakennuksesta tai sen osasta pannaan täytäntöön suoraan: ulosottomies asettaa muuttopäivän, ja jos asukas ei muuta, hänet ja hänen omaisuutensa poistetaan asunnosta. Häätö on siis luonteeltaan suoraa täytäntöönpanoa. Lainvoimaa vailla oleva käräjäoikeuden häätötuomiokin voidaan panna täytäntöön, jos hakija asettaa vakuuden tuomion mahdollisen kumoamisen varalta.

Tämä erottaa häädön tekemisvelvoitteista, joissa uhkasakko ja teettämisuhka ovat pääasiallisia tehosteita. Häätö uhkasakolla ei siis ole se tapa, jolla muuttovelvoite normaalisti pannaan toimeen – uhkasakko kuuluu nimenomaan tilanteisiin, joissa velvoitteena on tehdä jotakin tai antaa tietoja. Käsitteet kannattaa pitää erillään, jotta tietää, mitä omassa tilanteessa on todella odotettavissa. Jos saat häätötuomion, ratkaisevaa on muuttopäivä – ei se, uhataanko sinua sakolla.

Uhkasakko vai ulosmittaus – mitä eroa?

Uhkasakko ja ulosmittaus ratkaisevat eri ongelmaa. Ulosmittaus on rahasaatavan perimistä: palkasta tai omaisuudesta otetaan velan verran ja varat tilitetään velkojalle. Uhkasakko taas ei peri mitään – se on painostuskeino, jolla velallinen tai sivullinen saadaan tekemään jotakin, useimmiten antamaan tietoja tai täyttämään muu velvoite. Ulosmittaus kohdistuu varallisuuteen, uhkasakko taas ihmisen toimintaan.

Yhteys syntyy vasta, jos uhkasakko tuomitaan maksettavaksi. Silloin ehdollisesta uhasta tulee konkreettinen rahamääräinen velvoite, ja se voidaan periä ulosotossa kuten muutkin maksut. Tässä ketjussa kulku on siis kaksivaiheinen: ensin uhka, ja vasta laiminlyönnin jälkeen mahdollinen maksuunpano ja perintä.

Sivullisen tietojenantovelvollisuus ja uhkasakko

Uhkasakko ei kohdistu pelkästään velalliseen. Ulosottomies voi määrätä myös sivullisen antamaan tietoja siitä, mitä saatavia velallisella on sivulliselta ja mitä velalliselle kuuluvaa omaisuutta sivullisella on hallussaan. Tietoja voidaan kohtuullisessa laajuudessa pyytää myös lakanneista saatavista ja viimeisen kahden vuoden aikana hallussa olleesta omaisuudesta. Tarkoituksena on selvittää, onko velallisen varallisuutta siirretty tai kätketty jonkun muun nimiin.

Esimerkiksi työnantaja on velvollinen antamaan tiedot velallisen palkasta ja työsuhteesta. Sivullisen tietojenantovelvollisuus on voimassa muun vaitiolovelvollisuuden estämättä, ja sen tehosteena voidaan käyttää uhkasakkoa. Näin ulosotto saa selville velallisen todellisen taloudellisen tilanteen myös silloin, kun tieto on jonkun muun kuin velallisen itsensä hallussa.

Mitä velallisen on kerrottava ulosottoselvityksessä?

Velallinen on velvollinen antamaan suullisesti tarpeelliset tiedot omaisuudestaan, tuloistaan ja menoistaan. Ulosottoviranomainen voi lisäksi määrätä velallisen laatimaan omaisuudestaan kirjallisen luettelon, ja tarvittaessa sopiva henkilö voidaan määrätä avustamaan luettelon laatimisessa. Velallinen voidaan myös määrätä vahvistamaan antamansa tiedot kirjallisesti kunnian ja omantunnon kautta.

Kun velallinen on oikeushenkilö, esimerkiksi osakeyhtiö, tietojenantovelvollisuus on sen edustajalla. Myötävaikutusvelvollisuus tarkoittaa käytännössä, että velallisen on vastattava ulosottomiehen kysymyksiin totuudenmukaisesti. Juuri tämän velvollisuuden tehosteena uhkasakkoa käytetään: jos tietoja ei anneta, ulosottomies voi painostaa velallista uhkasakolla – ja viime kädessä tietojen salaaminen voi johtaa rikosvastuuseen.

Myös viranomaiset ja työnantaja antavat tietoja

Velallisen ja sivullisen lisäksi myös viranomaisilla on tietojenantovelvollisuus. Viranomaisen ja julkista tehtävää hoitavan on ulosottomiehen pyynnöstä ilmoitettava kaikki tiedossaan olevat velallisen omaisuutta, tuloja, taloudellista asemaa ja maksuyhteyksiä koskevat tiedot sekä esimerkiksi osoite- ja yhteystiedot. Ulosottomiehellä on salassapitosäännösten estämättä oikeus saada nämä tiedot maksutta, jos ne ovat yksittäisessä ulosottoasiassa välttämättömiä täytäntöönpanoa varten.

Työnantaja puolestaan on velvollinen kertomaan velallisen palkasta ja työsuhteesta. Näin ulosotto pystyy muodostamaan kokonaiskuvan velallisen taloudesta useasta lähteestä – ja juuri tämän tiedonsaannin tehosteena uhkasakko viime kädessä toimii silloin, kun tietoja ei vapaaehtoisesti anneta.

Mitä seuraa, jos uhkasakkoa ei noudateta?

Jos velvoitetta ei uhkasakosta huolimatta täytetä, asetettu uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksi. Tällöin ehdollinen uhka muuttuu lopulliseksi rahamääräiseksi velvoitteeksi, joka peritään ulosotossa samalla tavalla kuin muutkin maksut – esimerkiksi ulosmittaamalla palkasta tai omaisuudesta. Maksuunpano ei kuitenkaan poista alkuperäistä velvoitetta: se on yhä täytettävä. Uhkasakon maksaminen ei siis ole vaihtoehto velvoitteen täyttämiselle, vaan seuraamus sen laiminlyönnistä.

Tarvittaessa ulosottomies voi asettaa uuden, aiempaa suuremman uhkasakon, jos ensimmäinen ei tehoa. Tietojen tahallinen salaaminen tai totuudenvastaisten tietojen antaminen on lisäksi oma kysymyksensä: se voi täyttää rikoslaissa rangaistavaksi säädetyn velallisen rikoksen tunnusmerkistön. Uhkasakko on siis tehokas keino juuri siksi, että sen takana on sekä taloudellinen että viime kädessä rikosoikeudellinen seuraamus.

Usein kysytyt kysymykset

Yhteenveto

Uhkasakko ulosotto -menettelyssä on painostuskeino, jolla velallinen tai sivullinen saadaan täyttämään velvoitteensa, useimmiten antamaan tietoja ulosottoselvityksessä. Tekemisvelvoitteissa rinnalla kulkee teettämisuhka, jolla hakija saa teettää työn velallisen kustannuksella; jos vain velallinen voi velvoitteen täyttää, tehosteeksi asetetaan uhkasakko. Häätö sen sijaan pannaan täytäntöön suoraan, ei uhkasakolla. Keinon valinta riippuu siis aina velvoitteen luonteesta.

Olennaista on ymmärtää, että uhkasakko ei ole ulosmittausta vaan keino saada joku toimimaan. Vasta jos uhkasakko tuomitaan maksettavaksi, siitä tulee rahavelka, joka peritään ulosotossa. Lue lisää siitä, miten varsinainen ulosmittaus etenee, ulosotto ja ulosmittaus -oppaasta.